Käypä hoito (KH) -suositusten yleisenä tavoitteena on antaa eväitä kliinikon käytännön työskentelyn tueksi, ja tavallisimmin ne käsittelevät diagnostiikkaa, ehkäisyä ja hoitoa. Lähtökohtana parodontiitin KH-suositukselle oli Terveys 2000 -väestötutkimuksen huolestuttava sanoma suomalaisaikuisten kiinnityskudosten terveydentilasta, sillä jo nuorilla aikuisilla parodontiitti osoittautui yllättävän yleiseksi. Tämä havainto viittaa vahvasti siihen, että jokin ”tökkii” kiinnityskudosten diagnostiikassa ja hoidossa. Koska parodontiitti ei alkuvaiheessa aiheuta juurikaan oireita, tautiin sairastunut ei osaa oma-aloitteisesti hakeutua hoitoon, vaan vastuu taudin toteamisesta on hammaslääkärillä. Viime vuonna valmistunut suositus painottaa varhaisdiagnostiikan merkitystä tämän salakavalasti etenevän ja pysyvää kudostuhoa aiheuttavan taudin suitsemiseksi. Myös yleisen tietoisuuden kasvattaminen taudin synnystä ja siihen vaikuttavista riskeistä ja yksilön oman roolin merkityksestä koettiin olevan tarpeen.
Parodontologinen tutkimus on oleellinen osa suun terveydentilan tutkimusta. Siinä ientaskumittari on se tärkein työkalu! Ienverenvuoto ientaskuja mitattaessa on helposti havaittava merkki tulehduksesta ja erityisen hyödyllinen varhaisdiagnostiikassa, kun taas syventynyt tasku ja kiinnityksen menetys kertovat jo tapahtuneista vaurioista kiinnityskudoksissa. Ientaskumittaus tehdään koko hampaistoon, ja kun kliinisessä tutkimuksessa todetaan merkkejä parodontiitista, on syytä tehdä radiologinen tutkimus. Ei vain aikuisilla, vaan myös lapsilla ja nuorilla tarvitaan säännöllisiä parodontaalikudosten tutkimuksia. Lisäksi nuoriin kohdistettavalla tupakkavalistuksella pyritään ehkäisemään tupakanpolton aloittaminen, sillä tupakointi on merkittävä parodontiitin riskitekijä. Hammaslääkäri tekee diagnoosin, laatii sen perusteella hoitosuunnitelman, missä otetaan huomioon mahdolliset riskitekijät, sekä vastaa hoidon toteutumisesta, missä ensisijaisena tavoitteena on infektion ja tulehdukseen liittyvän kudostuhon pysäyttäminen. Hyvä varhaisdiagnostiikka ja tilanteeseen puuttuminen jo taudin alkuvaiheessa estää vaikeat kudosvauriot hampaan kiinnityskudoksissa. Näin minimoidaan – ei vain toiminnalliset ja esteettiset haitat suussa – myös parodontiittiin liittyvät yleisterveydelliset riskit. ’Toimivan hampaiston säilyttäminen läpi elämän’ olkoon jokaisen hammaslääkärin vastaanoton huoneentauluna. |
