Luuytimen tai veren kantasolujensiirtoa käytetään korvaamaan verisairauden pysyvästi vahingoittamat hematopoieettiset solut tai korjaamaan voimakkaan solunsalpaaja- tai sädehoidon aiheuttama luuydinvaurio. Kantasolusiirto on raskas hoito ja siihen liittyy useita vaaratekijöitä. Pahanlaatuisen veritaudin hoito sytostaatein ja/tai sädehoidolla tuhoaa potilaan immunologisen järjestelmän, joka korvautuu vähitellen useiden kuukausien kuluessa siirteen soluilla. Siksi infektioalttius on allogeenisten kantasolusiirtopotilaiden keskeinen ongelma hoidon aikana ja sen jälkeen. Toinen tärkeä ongelma on allogeenisen siirteen akuutti tai krooninen käänteishyljintäreaktio, jossa potilaaseen siirretyt immunologisesti toimintakykyiset solut aiheuttavat hylkimisen potilaan omia alkuperäisiä kudoksia vastaan.
Infektioalttiudesta, käänteishyljintäreaktiosta sekä solusalpaajahoidon aiheuttamasta syljenerityksen vähenemisestä johtuen kantasolusiirtopotilaiden hammashoidossa on useita erityispiirteitä. Suun infektioiden oikea-aikaisella diagnostiikalla ja hoidolla voidaan välttää hoidon aikaisia paikallisia tai yleistyneitä, jopa henkeä uhkaavia infektiokomplikaatioita. Leukojen panoraamatomografia on välttämätön diagnostiikassa. Tämän lisäksi tarvitaan huolellinen kliininen extra- ja intraoraalitutkimus. Ennen mahdollista kirurgista fokusinfektiosaneerausta on konsultoitava hoitavaa hematologia ja varmistettava, ettei suunnitellulle operaatiolle ole vasta-aiheita, ja että haavan paranemiselle jää riittävästi aikaa ennen kantasolujensiirtoa edeltävää kemoterapiaa.
Konservatiiviset hoitotoimenpiteet, mm. korjaava karieshoito ja juurihoidot voidaan yleensä tehdä ongelmitta fokusinfektiokartoituksen yhteydessä. Kireästä hoitoaikataulusta johtuen väliaikaiset täytteet ovat perusteltuja. Juurihoidettavat hampaat preparoidaan valmiiksi asti riittävää hypokloriittihuuhtelua käyttäen, lääkitään kalsiumhydroksidillä ja suljetaan tiiviisti. Marginaalinen parodontiitti hoidetaan aikataulusyistä yleensä vasta kantasolujensiirron jälkeen immunologisen tilanteen korjauduttua. Pitkälle edenneen marginaalisen parodontiitin kohdalla hampaanpoisto on usein perusteltua. Yleisesti ottaen valinta säilyttävän ja radikaalin hoitolinjan välillä on tehtävä tapauskohtaista harkintaa käyttäen. Ensisijaisestihan on tarkoitus eliminoida infektiofokukset mahdollisuuksien mukaan. Tähän voidaan päästä myös korkeatasoisella konservatiivisella hoidolla, vaikka suoraviivainen hampaanpoisto odontogeenisen infektion hoidossa puoltaa usein paikkaansa.
Akuutti ja krooninen käänteishyljintäreaktio voivat aiheuttaa moni-ilmeisiä muutoksia suun limakalvoilla vaihdellen lievästä hyperkeratoosista vaikeasti invalidisoiviin laaja-alaisiin haavaumiin asti. Pysyvä tai palautuva monista syistä johtuva syljenerityksen väheneminen on myös hoidon yleisesti kuvattu sivuvaikutus. Syljen suojaavien ominaisuuksien puuttuminen onkin pääsyy kantasolusiirtohoitoon liittyvien suun sairauksien esiintymiseen. Näistä yleisimmät ovat karies, juurikaries, parodontaalisairaudet ja suun limakalvojen hiivasieni-infektiot. Tehostetulla ehkäisevällä hammashoidolla voidaan estää huomattava osa suun infektiosairauksista. Lisäksi käänteishyljintäreaktion suuoireita voidaan olennaisesti helpottaa ylläpitämällä hyvää suuhygieniaa ja valitsemalla päivittäiseen hoitoon limakalvoja mahdollisimman vähän ärsyttäviä tuotteita. Ennen siirtohoitoa hoidettu suu helpottaa potilaan elämää hoidon aikana ja onnistuneen kantasolusiirron jälkeen. Siksi hammaslääketieteellinen tutkimus ja hoito on nähtävä osana potilaan hyvää kokonaishoitoa. Keskussairaaloiden suu- ja leukasairauksien poliklinikat toimivat näiden vakavasti sairaiden potilaiden hoito- ja konsultaatiopaikkoina.
Tämä raportti on lyhennelmä Gaba Symposium esityksestäni Helsingissä 27.5. 2008 ja perustuu seuraaville katsausartikkeleille: Waltimo T, Meurman J (2005) Suunhoito hematologisten kantasolusiirtojen yhteydessä. Duodecim 121, 288-294; sekä Waltimo T, Christen S, Meurman JH, Filippi A (2005) Zahnärztliche Betreuung von Leukämiepatienten. Schweizer Monatsschrift für Zahnmedizin 115, 308-315.
Tuomas Waltimo
Professori
Baselin yliopisto
Kuvateksti: Kuvassa näkyy 25-vuotiaan potilaan suumuutoksia 6 kuukautta kantasolujensiirron jälkeen. Posken limakalvolla näkyy tyypillisiä käänteishyljintäreaktiosta johtuvia kroonisia atrophisia ja hyperkeratoottisia muutoksia. Kielen arvet ovat peräisin akuutista ulseratiivisesta käänteishyljintäreaktiosta. Etenkin hampaiden kauloja koskettava nopeasti edennyt ja yleistynyt karioituminen on seurausta vaikeasta hyposalivaatiosta.
|
